tiistai 2. lokakuuta 2012

Syksyn seikkailut


perhepotretti "takapihalta" :)

leikkihetki
Gradutallissa päivitetään blogia.

Suurin seikkailuhan tänä syksynä oli taas muutto. Meillä kävi koirien kanssa niin hyvä tuuri, että saimme asuinkumppaniksi Annastiinan. "Gradutalliksi" nimetty koti on ihana. Keskustasta ollaan nyt aika kaukana - sosiaalinen elämä siis 0 mutta arkeemme tämä seutu sopii paremmin kuin olisi voinut toivoa. Aamupissatukset voi suorittaa remmittä ja lenkkimaastot ovat oikeasti takapihalla. Tilaakin on, eikä pikkulikkojen tarvitse sovittaa leikkejään pieneen yksiöön, vaan 75 neliön edestä on tilaa viskoa pehmoleluja, ottaa juoksukisoja, leikkiä piilosleikkejä tai makoilla lattiatyynyillä.
Neeka kokoaa lampaat.
Tärkein tavoite tälle syksylle on ehdottomasti koiran ohjaajan koulun käynnin edistyminen.

Pitää kuulema joskus valmistua yliopistosta. Jännä homma mutta niin ne väittää. Koirille jää siis vastuu mielenterveyden ylläpitämisestä ja liikkumisen hoitamisesta. ;)

Blogia pyrin päivittämään säännöllisesti. Facebook luonnollisesti kertoo ajankohtaisimman.





Vasen korva kertoo: "mielenkiintoista".
 Oikea korva kertoo: "hui kamala
Treenit on  kuitenkin startattu. Meidän matkustuspainotteinen syksy tosin vähän sotkee säännöllistä edistymistä mutta sen takiahan sitä harrastetaan, että se on kivaa. Ylimääräiset paineet on päätetty jättää ottamatta. Tehdään kun ehditään ja nautitaan siitä, mitä tehdään.


Syksyn paimennusosiokin on suoritettu. Kävimme koirien kanssa Kerimäellä. Minä treenailin taitojani lampaan keritsijänä, jos sen saisi joskus rutinoitumaan ja oikeasti haltuun. Nuura ja Neeka saivat paimentaa. Toinen siis pussaili lampaita ja heitteli hassuja leikkihepuleita, toisen viretasoa yritettiin saada haltuun. Arvaatte varmasti kumpi oli kumpi...

Oli huippupäivä! Syksyn aurinko helli meitä :) Saatiin päivitettyä koirakuulumiset ja hoidettua lammasosio kunnialla (edelleen; kaikki keritsemiseni kohteet elää!) Ja ei. En saanut lopulta keritä Nuuraa, vaikka se houkutti... Lankojakin tuli hankittua, vaikkei ollut tarvetta. En vaan voinut vastustaa..

Neeka, Nuura ja Funi (Nuuran isä)


Koloveden seikkailukoirat.

Kerimäen reissun jälkeen nukuttiin yö hyvin Savonlinnassa ja lähdettiin Koloveden retkelle seuraavana päivänä. Nyt pitää ottaa ruskasta kaikki irti vielä kun voi. Koiran ohjaaja nautti syksyisestä luonnosta vähintään yhtä paljon kuin koirat.

Syksyssä vaan on sitä jotain. Vuoden kierto alkaa alusta. Tuskainen kuumuus on ohi ja luonto niin kaunis. Ulkoilma oikein kutsuu harrastamaan. Varsinkin, kun kotona odottaa se isoG ;)

Tällä energialla taas eteenpäin.

Kiitos Teemu.

Retkue.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti