keskiviikko 16. tammikuuta 2013

2013

 
Ai miten lähti uusi vuosi? Kivasti :) Oltiin lomalla. 

L-O-M-A-L-L-A.

 Täysin lomalla kokonaiset 4 viikkoa. Ei reenattu. Oltiin vaan ja nautittiin. Niin Savonlinnasta kuin Lappeenrannasta. Ja omista ihmisistä.





Nyt on palattu ruotuun. Agility aloitettiin tällä viikolla. Kummatkin koirat nauttivat. Siitä se taas lähtee. Neekan kanssa ajatuksissa on pääsisäiskisat ja Nuuran kanssa kisauran aloittaminen tämän vuoden aikana. Keinu ja kepit on niitä mitä edelleen työstetään. Ensimmäistä erittäin laiskasti...

Tämän päivän agilitytreeneissä Neekasta varmistui jotain, mitä olen monesti miettinyt. Treenikaverin koira on "tuoksukoira" (Lue lisää: Karjalaisesta) Tuoksuttelin tätä koiraa ja mietiskelin ääneen onkohan Neekassa sama ominaisuus, kun esimerkiksi valeraskaana lelujen hoivaaminen on saanut sen tuoksumaan. Näissä tilanteissa olen kyllä enemmänkin epäillyt omaa hajuaistia...
Eki ja Neeka treeneissä.

Tänään sitten treeneissä Neeka sai oman yksityisen (Nuura odotteli autossa) rapsutteluhetken, agilitya ja lopuksi vielä tutustua tarkemmin uuteen treenikaveriin chihu- poika Ekiin. Ja se alkoi tuoksua. Neekan tuoksu oli aika myskinen mutta tuttu. Ihan samanlainen kun leikkipentuja hoivatessa. Mutta mitäpä maagisia ominaisuuksia tuossa rakkaushauvelissa ei olisi ;)

Uuden puhelimen kameraa on testailtu. Kätevä. Ottaa yllättävän laadukkaita kuvia ja on ainakin aina mukana :)


Noljakassa.

Noljakan polkuja on taas tallottu pitkin Höytiäisen jäätä. Hiihtäjät valtaavat Noljakan pururadat talvisin mutta se ei oikeastaan ole haitannut. Lenkille pystyy edelleen lähtemään kotipihasta niin, että suuntaa polkuja pitkin kanavalle, sieltä lintutornille ja metsään. Jos vastaan ei tule ketään, ei koiria tarvitse kytkeä koko matkassa. Sikakivaa niille!

Kelitkin on olleet siedettävät. Muutaman asteen pakkasilla tarkenee tuollainen lämpimässä viihtyvä islanninkoirakin :D

Niin siis kummatkin elukat - tottakai - pudottavat turkkia.

Neeka tosin kasvattelee samalla talvisaappaita eli hassuja pitkiä anturakarvoja. Niin kun niistä jotain hyötyä olisi. Ovat aivan lumipalloina loppulenkistä. Mut onhan ne mageet!

Savonlinna.
Pennut muutaman tunnin ikäisinä.

Savonlinnassa pääsin mukaan ihmeiden tekoon. Nuuran emä synnytti 7.1. neljä kaunista koiran alkua. Eli Nuuran puolisiskoja 3 kappaletta ja yhden puoliveljen. Hämmentävän väriset pentuset olivat kaikki kerman värisiä! Oikeesti aika vinhoja. Ei siinä muuta kun onnea ja menestystä vaan uusiin koteihin, jos Run jätti edelleen jälkeensä samoja geenejä, joita Nuuran luonteeseen tuli ;)

Kuvassa pennut vasemmalta oikealle:
Rimadur Berta (narttu)
Rjómagulur Björt (narttu)
Rólegur Bjarmi (uros) 
Rjódur Bleikka (narttu)

Tunturikettusten syntyminen Nuuralle on taas vähän lähempänä ja pentueesta osaa alkaa jo haaveilemaan, nyt kun viime kevään myllerrykset ovat tasaantuneet. 
 
Nuuran emä Run ja Nuuran puolisisarukset.
Ei hullumpi puhelimen kamera?

Karhu nukkuu päiväunta. Arvon seniorikuningataren unia ei paljon ollut varaa häiritä.

Touhua ja tohinaa Pystykorvaisten Pikkulikkojen elämässä siis. Autossa istuttuja kilometrejä on paaaaaljon. Savonlinnassa on Teemun lisäksi Tiina ja Onni sekä Leevi ja tietenkin Kerimäen lauma ihmisineen, lampaineen ja koirineen. Lappeenrannassa Emmi ja tietenkin perhe. Mutta kolmen kaupungin välillä reissaaminen ottaa osansa. Koirat on sopeutuneet kyllä loistavasti. Joka kerta ne on selvästi maassa, kun Teemu lähtee. Mutta kun porukassa lähdetään jostain paikasta, ei se stressaa niitä niin paljon. Se, että joku pakkaa tavarat, sanoo heihei ja sulkee oven perässää, saa kummankin koiran hännän laskemaan alas. Surun päälle ne ottavat yleensä pitkät torkut. Miun traumatisoituneet "avoerolapset". Heh. Mutta joka kerta, saavutaan kotiin, Savoon tai Lappeenrantaan - on ilo niiiiiiin ylimmillään!

Minulle ei kukaan tule väittämään ettei koirilla olisi tunteita, koska ne on eläimiä. Se on täyttä soopaa se. 

Neuvottelu.
"Scrat" elementissään. Pallon elinikä: 1min.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti