torstai 21. maaliskuuta 2013

Tassun jälki kerrallaan, elämässä eteenpäin.

työmatkalta välillä Rantasalmi-Juva. Aika kaunis maakunta?
Elämä mallillaan. Seesteistä arkea, joka meille tarkoittaa tuhansia kilometrejä auton ratissa ja kalentereiden kurinalaista järjestämistä arjen sujuvuudeksi ja koirien elämänlaadun ylläpitämiseksi. Mutta kuulkaas. Toimii aika kivasti, kun on joku kenen kanssa pistetään arki puoliksi tai siis, kerrotaan ja ynnättään, jaetaan ja iloitaan :)

Tämän hetkisestä kotirannasta Heikinpohjasta.
Työt on lähteneet hyvin käyntiin. Nautin työstä paljon ja tuntuu, että samoin miulla on paljon annettavaa tälle projektille. Siisti fiilis! Jotain mitä yliopisto ei opeta. iso G kummittelee takaraivossa koko ajan. Mutta nyt se kulkee työssä mukana jatkuvasti. Työ ei pelkästään sivua sitä vaan on niin kiinteässä yhteydessä, että vaikka Gtekstiä ei synny niin homma kehittyy päivittäin. Se on hyvä.

Koirat. Neeka osallistui agilitymölleihin. Kolme rataa joista viimeinen oli Neekan parasta. Joka radalla kepit puhtaasti. Se oli positiivista. Vieras halli näkyi. Sekä minussa että koirassa. Oli vähän semmosta sohlaamista ja Neekan osalta tekemisen riemu repesi ylimääräiseen hepulointiin välillä. Mutta se mikä tässä oli parasta oli tottakai ilo. Siitä pidetään kiinni.

Nuura pääsi tutustumislenkille uusille mestoille.

Treenipaikkakin näyttää löytyvän. Päästään siis kevään mittaan kunnolla mukaan Savonlinnan koirahommiin. Jeejee! Tosin. Onhan miulla aina välillä tosi kova ikävä Joensuuhun, tokoporukkaa ja Annia sekä lassieita jäi ikävä.

Muuten koirien kanssa on mennyt kivasti. Ollaan saatu järjesteltyä menemiset niin, että niillä ei ole tullut pitkiä yksinoloaikoja. Jos miulla menee töissä pidempään, on koirat yleensä jo lenkitetty - moneen kertaan, kun tulen kotiin. Se on aika kullanarvoista. Samoin tietysti toisin päin. Tällä hetkellä näyttää, että niiden yksinolotunnit jäävät päivittäin ihan muutamiin. Korkeintaan noin 6 tuntiin. Se on tosi kiva. Toki pitkiä pätkiä välillä tulee, mutta se on harvinaisempaa.

Tänään meillä oli ISO päivä :) Eli ensimmäinen ihan oma koti on nyt ostettu. Avaimet on saatu ja muutto tapahtuu huhtikuun aikana, kun edelliset omistajat ovat tyhjentäneet asunnon. Rivitalon pääty Kellarpellosta odottaa siis koiria temmeltämään pihalle! Mielettömän siisti fiilis. Löydettiin just sellanen koti, mitä etsittiin ja just siltä alueelta, mihin haluttiin. Uimarantaan on n 100 metriä ja ulkoilumaastot on nurkan takana. Ja oma puutarha! Meillä on omenapuu ja marjapensaita. Kodille on oma bloginsa, joka löytyy yläpalkista. Siellä on lisää kuvia ja infoa. Se vaatii kirjautumisen, kun siellä kuitenkin on meijän kodista kuvija, niin ei ole julkinen. Mutta laittakaa sähköpostia niin lisään teidät lukulistalle!

Kevät kevät kevät kevät! On se hianoo :P Pääsiäinenkin tulee. Oikein munarikasta aikaa siis! Alakuvassa Neeka "paimentaa" (eli pussailee) muutaman viikon ikäisiä kartisoja.

Jänis EIKU karitsakevennys.

2 kommenttia:

  1. Kivaa kuulla miten elo on alkanut Savonlinnassa sujumaan. :)
    Kellarpelto on huippua aluetta asua ja kesällä hyvin kaunista! :)

    Ikävä ei ole Savonlinnaan tullut, mutta kuitenkin pienellä kaiholla noita siun lisäämiä kuvia katselee ja tekstiä lukee. :)

    VastaaPoista
  2. Anniii mie tahon päästä sinne koti-bloggiiin!!!

    t. Sanna ja farkkupojat

    VastaaPoista