tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kun ymmärrys loppuu (osa 2)

Jatkoa edelliselle jalostusaiheiselle blogipostaukselleni.



Minkälainen on terve koira?
 
Jotta pystyisimme vastaamaan tähän, meidän pitää ymmärtää, mitä koira on. 

Koira on saalistava, laumassa elävä petoeläin. Se on aktiivinen ja kohtelias laji, joka on sopeutunut elämään ihmisen rinnalla. Eläin joka pystyy juoksemaan, saalistamaan, raatelemaan sekä syömään purukalustollaan, se pystyy parittelemaan, synnyttämään ja hoitamaan itse poikasensa, muodostamaan lauman, kaivamaan, uimaan, nukkumaan, ulostamaan ja nauttimaan toisen yksilön huomiosta, kuten fyysisestä hyväilystä. Ja se pystyy tekemään tämän kaiken kokematta kipua tai tarvetta ihmisen apuun. Sitä on minulle terve koira.

Mitä on jalostus?

Jalostuksella ihminen pystyy ohjailemaan eläinlajin kehitystä ja korostamaan haluttuja piirteitä ja vähentämään ei haluttuja piirteitä. Jalostuksella olemme luoneet satoja koirarotuja, jotka poikkeavat toisistaan sekä fyysisten että henkisten ominaisuuksien puolesta. Jalostuksen perustana on ensisijaisesti ollut koiran käyttötarkoitus. On valikoitu koiria esimerkiksi metsästysominaisuuksien perusteella, risteytetty niitä keskenään ja saatu pitkän työn tuloksena koirarotuja, jotka toimivat tietyllä riistalla, tietyllä tavalla ja niitä voidaan näin käyttää tähän ihmisen tiettyyn tarkoitukseen. 

Rotujen käyttötarkoituksia onkin valtavasti, erilaisista paimenkoirista, erilaisiin metsästyskoiriin ja palveluskoiriin, joiden suunnatonta halua toimia ihmisen kanssa, käytetään esimerkiksi pelastus- ja viranomaiskoirien koulutukseen. Ihminen hyppäsi siis luonnon valinnan tilalle, enää sukua eivät jatkaneet ne koiralajin yksilöt, jotka olivat terveimpiä ja voimakkaimpia, parhaita lajinsa selviytyjiä, vaan ne jotka ihminen valikoi jatkamaan tietyn ominaisuuden eteenpäin viemistä.

Käyttötarkoituksen lisäksi koira on meille lemmikki. Eläin, jota on kiva katsella, jonka kanssa on kiva elää. Eläin, joka jollain tavalla miellyttää esteettistä silmäämme. Jalostuksella lähdettiin käyttöominaisuuksien lisäksi tavoittelemaan fyysisiä ominaisuuksia. Söpöjä, suloisia ja kivoja piirteitä koirassa. On erilaisia turkkeja, korvia ja neniä, pitkiä ja lyhyitä jalkoja, pystyä, kippuraa, alaspäin näyttävää häntää, on värejä ja kokoja, massiivisia koiria ja siroja koiria. Kaikkea. Karvattomasta pitkäkarvaisiin ja pikkuriikkisistä jättiläisiin.
Ulkomuotojalostuksella pyrittiin tukemaan myös käyttötarkoitusta. Mutta ulkomuotojalostus oli helppo viedä liiallisuuksiin ja siinä kohtaa tehtiin suurimmat virheet.

Miten saan terveen koiran?

Et voi tietää. Kukaan ei voi.

Kun kotiinsa ottaa lemmikin, ei koskaan voi tietää mitä lopulta saa. Se on valitettava fakta. Mutta koska lemmikin ottaminen, sen terveys, koulutuksen onnistuminen ja haaveiden toteutuminen sisältävät muutenkin paljon riskejä, ei niitä riskejä kannata triplata tai tuplata sillä, että koiran hankinta päätöksen tekee harkitsematta ja etsimättä tietoa, vertailematta rotujen ominaisuuksia ja miettimällä päätöstään. 

Ethän osta tavaroitakaan hetken mielijohteesta, hämärältä myyjältä tai ottamatta selvää onko se viisas hankinta? Et osta kultakelloa keltaisesta pörssistä halvalla sen takia, että se on halpa. Etkä osta autoa, josta puuttuu pakoputki, koska ymmärrät, että toimiakseen se tarvitsee pakoputken. Miksi ihmiset hankkivat koiria miettimättä, oudoista olosuhteista tai koiria, joiden piirteet ovat selvästi sairaalloisia?

Koirarodun, kasvattajan, pentueen ja yksilön valinta on riskien minimoimista. Valitsemalla viisaasti minimoit riskejä. Minimoimalla riskejä, voit ainakin sanoa, että pyrit valitsemaan kotiisi lemmikin, jonka kanssa sinun ja perheesi on hyvä elää. Jos jonkin tavaran hankinnassa tekee harkitsemattoman ja tyhmän päätöksen, voi tavarasta tarvittaessa hankkiutua eroon. Lemmikistä ei. Siihen muodostaa tunnesiteen välittömästi ja mahdollisten ongelmien kanssa on vain elettävä.

(Seuraavassa osassa pohdintaa ja neuvoja koirarodun valintaan, koiran hankintaan ja rodun terveydentilan arviointiin)

1 kommentti:

  1. SuperAnni! Äärimmäisen hyvä kirjoitus, josta kukaan ei voi eikä saa ottaa nokkiinsa, ainoastaan opikseen. Odotan jo malttamattomana osaa 3. :)

    VastaaPoista