tiistai 15. lokakuuta 2013

Uuden syksyn äärellä



Noloa. Mutta ei vaan ehdi kirjoittaa. Ei mukamas ehdi mitään. Ei ylimääräistä ei edes määräistä. Luvattoman paljon sohvalla oloa kyllä ja autossa istumista.

Elämä on tasaantunut jonkinlaisiin uomiinsa. Sehän ei tietysti tarkoita sitä, että tässä jotenkin tahti hidastuisi ja elettäisiin jotain seesteistä Savonlinna-arkea. Projekteja riittää riittämiin. Tässä parin vuoden sisällä on otettu isoja askelija aikuisuuteen, jota miun ei koskaan pitänyt ottaa kiinni. Aika täyttyy töistä, tehtyjen sellaisten raportoinnista, tekemättömien stressaamisesta ja tulossa olevien paineesta ja tässä pitäisi vielä olla luovuutta miettiä seuraavia kuvioita? Ja sen Gradun pitäisi, konditionaalissapa hyvinkin, olla ihmisten ilmoilla pian. Mieluiten jo huomenna tai ylihuomenna.

Onneksi on koirat ja syksyinen ruska. Se houkuttaa paljon enemmän ulos kuin kesän helteet. Se houkuttaa metsäretkille, potkimaan pudonneita lehtiä, treenaamaan ja nuuskuttelemaan aamun pimeyttä jo ennen ylösnousua.


Paloja kesän seikkailuista.

Kotinurkkien lenkkimaastoista ei löydy moitteita.

On meillä uutisiakin. Korvapareja on matkassa kolme vielä jonkin aikaa. Emmi käytettiin lääkärissä vähän kaikenlaisen pikkukrempan takia. On hammaskiveä ja tulehtuneita ikeniä, on väsymystä ärtymystä ja jäykkyyttä. Vähän sitä sun tätä. Ajateltiin, että viimeisiä reissuja lääkäriin tehdään.

Paskat.

Lausunto: "jos verenpainelääkitystä ei aloiteta, ei se elä kuin pari vuotta". What The Fuck?! Pari. Entä sillä lääkityksellä? No ei edes kysytty. Niin se sai verenpainelääkkeet. Jaksaa taas juosta kovempaa ja enemmän Saimaan saaressa. Voi meijän Neiti. No faktahan on, että se on vanha. Päiviä voi olla paljon tai vähän. Mutta niin kauan kun se saa kivutta nauttia ja elää, niin kuulukoot tuo öninä, mölinä ja haukku. Hiljastahan sitä muuten olisi.





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti