keskiviikko 20. elokuuta 2014

3 kuukautta vauvaelämää

Koko kolmikko koolla. Vanha alkaa olla kovin vanha....

Linnavuori Sulkavalla.
Onpa muuten ollut erilainen kesä. Ajatukset ovat pääosin keskittyneet tuohon pieneen ihmiseen, sen tarpeiden selvittämiseen ja täyttämiseen. Kesään on toki mahtunut kaikenlaista aina ystävien häistä, tyttäremme ristiäisiin,kahteen viikon mittaiseen mökkireissuun, roadtrippiin kotikonnuilla Pohjois-Karjalassa, Kolin huipulle kiipeämiseen kera lastenrattaiden sekä Maailman voittajanäyttelyreissu loppukesästä. Hauskaa, että ainoastaan viimeinen näistä on se, missä omat koirat eivät olleet mukana :D Siis se ainut nimenomainen koiratapahtuma...

Perhe on nivoutunut yhteen. Koirakielellä: olemme laumautuneet ;) Uusi perheenjäsen on osa tiimiä ja tiimi toimii. Ilman koiria olisi varmasti ollut rankempaa. Nyt on ollut pakko lähteä ulos, kaivautua pesäkolosta liikkumaan ja luontoon. Ollut muuta ajateltavaa ja tekemistä. Niin. Ollaan oltu onnellisia, vaikka jokainen joskus vauvan kanssa elänyt tietää, että osaa se voimillekkin ottaa.

Tällä viikolla käytiin ensimmäistä kertaa agilityssa. Ihan täysillä ei itse pystynyt tekemään vaan vatsaa piti vielä vähän varoa. Toisaalta tekee hyvää koirienkin osalta aloittaa varovasti ja hitaasti :) Tokoa on tehty ja tarkoitus olisi startata jos sattuu sopivia kisoja kohdalle.

Ensimmäinen venematka.
"Siskot".


Parasta kesässä koirien mielestä on uiminen. Ja sitä ne ovat saaneet tehdä sekä kotona lenkkien yhteydessä, että mökillä, ihan mielenmäärin.

Parasta taas hotellimatkailussa on tietenkin sänkyyn pääseminen! Kotona kun makuuhuonekkin on rajoitettu pelkästään kaksijalkaisille, niin reissun päällä tästä lomaedusta otetaan kaikki irti. Siis. Sekä koirat ottavat, että myö ihmiset otetaan. Missäpä muualla nukuttaisi paremmin kun vauvan tuhinassa ja koiran turkin pehmoisessa lämmössä?





Maailman voittajanäyttely
Maailman voittajanäyttelyssä oli hauska olla sen puoleen, että näimme 57 islanninlammaskoiraa. 
Mukaan mahtui suomalaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja saksalaisia koiria. Aika siistiä. Toisaalta. Näyttelyt ylipäänsä ovat koiratapahtumina sellaisia, joissa näkee sellaisen koiraharrastuksen puolen, mitä on mielellään ajattelematta. Osa näytteilleasettajista kohtelivat "lemmikkejään" (lue: koriste-esineitään) todella rumasti. Koska kyse oli vuoden kansainvälisestä päätapahtumasta oli mukana poikkeuksellisesti myös typistetyt koirat - ei kaunista katsottavaa-, näki koirien värjäämistä, aineiden laittoa turkkiin ja muutenkin minun makuui vähän liian totista kauneuskilpailumeininkiä. Onneksi oman rodun osalta meininki oli mukavaa ja koiria kohdeltiin kauniisti. Mutta tulipa käytyä tuon sorttisessa koiramessussakin. Teemua ei sinne uudelleen saa :D ja tuskin miutakaan. Parasta oli, että Neekan emä Fina valittiin MAAILMAN KAUNEIMMAKSI veteraani islanninlammaskoiranartuksi. Ei ihmetytä kun katsoo jälkikasvua:


Niin. Sellainen kesä. Arki jatkuu lähinnä näissä merkeissä: 


Tervetuloa syksy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti